No hei.
Ompa mukava ko sieki tulit pistäytymhään täälä minun plokissa, vai mikä soli. Mie tuossa viimiyönä hunteerasin ko ei taaskhaan vaihteeksi meinanu tulla uni silhmään, että koskas molen viimeksi lukenu jotaki mukavaa ränttiä meän murtheela. Aika kauvon aikaa mie sain siinä makkoilla, ennenkö hoksasin että se häätyy olla sillon ko molen viimeksi kattonu Äkkihopun internettisivuja. Jaa että mikässoon se Äkkihoppu? No eksie sitä tiä? Son niitten kauhean mukavien ja puheliihaitten poikien ampulanssivirma sielä Kolarissa. Sehän tunnethaan ihan täälä etelässä asti, ainaki ampulanssi-ihmisten porukoissa. Ja son vissiin se Sakke joka sinne sivuile kirjotteli aina välistä jotaki mitä noli tehny. Nyt mie en ole kyllä muutamhaan vuotheen hoksanu että onko sinne tullu uutta ränttiä, nii mie aattelin että saatanhan mie vain ittekki kokkeilla rustata jotaki.
Emmie muista tiä, mutta itte ko on jo aika kauvon ollu poijes pohjosesta, niin son kauhean mukava välilä lukea jotaki tutula murtheela. Tekihän ne siittä ihan oikean kielenki, mutta mie jotenki vierastan sitä meänkieli nimitystä. Aina ko puhuthaan kielistä nii mulle tullee semmonen nekatiivinen mielikuva, että sillon häätyy osata kauheasti sääntöjä, sitä kielioppia ja kaikkea semmosta. Mie kyllä itte aikoihnaan Kolarin ala-astheela Jaakon Pentin luokala opin aika hyvin äitinkielen kaikki ronominit, verpit ja muut supstanttiivit. Mutta emmie sunkhaan niitä ennää muista ko oohan siittä vissiin jo 30 vuotta aikaa. Ja yläastheela se Väänäsen Eeva opetti mulle ruottinkielenki kieliopin. Mie osasin senki vissiin aika hyvin, ainaki siihen asti ko mie muutin itte Ruothiin. Eihän net sielä ittekhään mithään kielioppia osanu ja hyvin mie niitten puhheesta silti sain selvän. Ja sittekkö mie aloin itte puhhuun samala laila ko net, nii nehän välistä luuli minuaki aivan ruottalaiseksi.
Monesti sanothaan että murtheet on kielen rikhaus, mutta mie vain sitä ihmettelen että miksikhään kouluaikoina ei sitte saanu äitinkielen aihneissa olla murresanoja. Varsin heilahti kyllä punakynä ja merkathiin virhheeksi. Noo hengissä sieltä silti selvithiin.
Molen vähä sitä mieltä että son kyllä ihan sama onko jokku asiat oikein kirjotettu tai sanottu. Tärkeämpää son minusta, että sannoo asiat niinkö net parhaiten suuhun soppii, tai pareminki soppii suusta ulos.
Olettako muuten huomanu semmosta hommaa, että ihminen on oikeasthaan aika pöljä elukka. Sekö ei ossaa koskhaan olla tyytyväinen eli arvostaa asioita jokka ojjo olemassa. Aatteleppa omale kohale. Miekikö hunteeraan ommaa elämää nii vaikka joku kaks vuotta sitte molin töissä aika isossa lasaretissa. Pystyin tekheen ihan mitä tuuria vain ja sain aika hyvvää tiliäki, näin jälkhiinkäsin aateltuna seki. Nii sillon sitä vain kokkeili laskea ja tehä semmosia tuurilistoja että olis mahollisimman paljon leetiä. Ja nykkö molen ihan ilman työtä ja mullon kokoajan leetiä nii ei sole kyllä sekhään hyä.
Ja sitte toinen villi homma, otama malliksi vaikka terhveys. Seki on monele ihan ittestään selvä asia. Ei sitäkhään hoksaa hunteerata sen enempää taikka mitenkhään arvostaa ennenkö sen menettää. Näin se kävi mullekki.
Ennen sitä saatto tehä mitä miehleen tuli eikä sitä aatellu sen enempää. Nykyhään häätyy kohta kattoa tarkhaan joka askel ettei vain mene nurin. Ja ennen aikhaan sitä saatto aijaa autolaki ihan helposti vaikka Tamperheelta Torniihoon yhelä istumisella, eikä sollu homma eikä mikhään. Mutta ennää ei tarvi ko mennä vaikka junala Tamperheelta Kemhiin nii son ainaki kolme päivää jäsenet niin kipeänä ja liikkuminen kohta mahotonta sen jälkheen. Eikä ees tartte istua koko matkaa.
Ja sitte ko jos vaikka vahingossa liikkuu jotenki huolimattomasti taikka liian paljon kerrala, nii son illala semmonen kipu joka paikassa että nukkumisesta ei tule kyllä mithään. No sitte sitä joutuu othaan semmosen tehokhaan särkypillerin että saattaa nukkua. Aamula son sitte varmana semmonen pöhnä tai rapula ettei sitä hoksaa varoa taas ollenkhaan ja tekkee samat virhheet uuestaan. Ja nuin se sama ralli jatkuu päivästä toisseen.
Ei sitä aikasemmin osanu aatella tuomosiakhaan asioita. Mutta nytte son elämä opettanu sen verta että ossaa olla tyytyväinen siihen mitä tällä hetkelä on ja mitä kaikkea on tähän mennessä keriny kokea.
Ja huumori häätyy aina muistaa pittää tallessa. Nauru pientää ikkää, niihän sitä sanothaan. Ja tosi son, jos ei ennää ossaa tai pysty nauhraan asioile nii kyllä son sillon varsin elämä menny siutti.
Oho, häätypä olla vähä varuihlaan ko jokuhan saattaa kohta haukkua että mennee nämä minun mutinat jo ihan syvällisiksi.
Empä mie enempää tällä kertaa taijakhaan kirjottaa. Mulla ko on tämä tämmönen tapletti kirjotusvehkeenä nii tässähän tullee aivan sormi kipeäksi ko häätyy niin kovin tuota ruutua hakata. Eihän siinä kohta ennää verikhään kierrä ja häätyy vielä amputoija koko sormi.
Mutta olipa mukava ko pääsit tälläki sivula käyhmään. Tule vain toistekki, keitämä uuet potut ja porisemma, niinkö meiläpäin ruukathiin sanoa. Kyllä mie taas jotaki tänne laitan ko tullee asiaa.
Nii ja saapii tästä vain vaphaasti juoruta muilekki. Ei sole niin nuuka vaikkei meän murretta kauhean hyvin ossaiskhaan. Kyllä sitä aina jotenki känninkillä pyssyy vaikkei ihan joka sannaa ymmärtäskhään. Eihän sole poka mikhään. Ja saapiihan sitä aina kysyä jos ei jotaki tiä. Ei kysyvä tieltä eksy vai miten soli.
Tiesittäkö muuten mitä lapinmies tekkee sillon jos son eksyny? No mennee kotia tietekki.
Eipä sitte muuta ko hyät uuet vuet vain kaikile ja nähjäänpä taas!!
